Shopshop shopping

Normaali
Kirjoitettu kesällä 2017
Eilen kävin pitkästä aikaa shoppailemassa. Löysin itselleni uudet mustavalko raidalliset shortsit sekä kaksi mekkoa. Toinen mekoistahtaa on sinivalkoraidallinen ja toinen on värikäs ja kukkakuvioinen. Näiden lisäksi ostin sauamttomia alushousut, koska ne ovat parhaita hameiden ja mekkojen sekä ihonmyötäisten housujen kanssa!
Raidalliset mekon ajattelin huolettoman kesäiseksi, joka sopii lämpiminä kesäpäivinä sekä kevyiden neuleiden kanssa käytettäväksi. Lisäksi sopii päivittäiseen käyttöön. Äitini häkeltyi, ei kuulema olisi uskonut minun ostavan raidallista vastetta. Myönnetään, että pidän värikkäistä vaatteista enkä halua pukeutua samanlaisesti kuin massavirta. Muotilehtiä luen kyllä, mutta otan niistä ne mitkä itseäni viehättävät. Haluan, että persoonallisuuteni näkyy pukeutumisessa. Mekon löysin H&M:ltä
Juu, en todellakaan ole malliainesta (pituutta unohdettiin antaa, riitti vain 157cm), mutta ainakin olen persoonallinen ja aito.
Jukarainen mekon ostin, koska olen menossa elokuussa festareille ja halusin sinne jotain kivaa. Mekon löysin kippari. Voi olla, että vaihdan vyön ja mekon kanssa voisi sopia nahkarotsi taikka farkkutakki. Pinkit korkokengätkin, mutta ne eivät ehkä ole festareille hyvät, vaan kannattaa valita pinkit tennarit. Violetit ballerinat kani tuhosi pienenä ollessaan. Oli kyllä kengillä ikääkin.
värit ja yksityiskohdat ovat minulle tärkeitä. Pahoittelen hiuksiani, en ole ehtinyt vielä parturiin. Tarkoitus olisi tehdä jotain niille, koska mielestäni aurinko on kuivattanut latvat ikävännäköiseksi eikä ole muuta muotoa, kuin luonnonkihara.
Sovitin kesän alussa Kouvolassa shortsejani, mutta sain huomata, että lantioni on leventynyt viime käyttö kerrasta, enkä saanut nappia kiinni. Farkkukangasta kun ovat, eivät jousta yhtään. Sääli, mutta sainpa syyn ostaa uudet. Löytyivät nekin H&M:ltä. Ei ole koskaan ollut yhtä lyhyitä, mutta muut mallit saivat jalkani lyhyiltä ja polveni näyttämään rumilta. Olen kyllä aina häpeillyt polviani, täytyy se myöntää. Jotenkin vaan en pidä niistä, mutta nämä shortsit saivat ne näyttämään siedettäviltä. Muuten tuleekin käytettyä enemmän capreja, kuin shortseja ja polvet peittäviä hameita. Nyt saa kuitenkin maailma kummeksia ja halveksia polviani halutessaan, en välitä 🙂
Mainokset

Älä usko lauluihin ne tekee susta haaveilijan

Normaali

Kirjoitettu 2017.

Olin

alakoulun viidennellä luokalla, kun kuuntelin Apulannan c-kasetin. Siitä se alkoi, nimittäin minun Apulannan fanittaminen ja kuuntelu. Erään kaverini kanssa lauleskelimme siltä kaseltilta Maanantai nimistä biisiä välitunneilla ja matkalla kotiin.
5.-7.8.2016 viikonloppuna pitkäaikainen haaveeni toteutui. Pääsin ensimmäistä kertaa Apulannan keikalle Jurassicrockissa. Jurassicrockiin voitin yhdessä kilpailussa vip-liput neljälle kolmelle päivälle ja hotellimajoituksen. Onneksi! Muuten en olisi varmaan vieläkään päässyt näkemään Apulantaa livenä. Se oli jotenkin niin koskettava tunne nähdä bändi! Kun bändi esitti Valot pimeyksien reunoilla nimisen biisin, liikutuin kyyneliin. Biisi on monta kertaa koskettanut, kun olen kuullut sen radiosta ja kuunnellut itse Youtubesta, mutta vielä enemmän livenäitä kuultuna kosketti.
Festariviikonloppu oli muutenkin mukava, vaikka perjantaina satoi ja festarialue oli mutalillliua. Kuitenkin seura oli niin hyvää ja musiikki loi tunnelmaa, joten sade ja muta eivät liikaa haitanneet. Viikonlopun aikana esiintyi paljon muitakin bändejä, mutta Apulanta merkitsi minulle eniten. Mukaani festareille pyysin erittäin hyvän ystäväni lukioajoilta sulhasensa kanssa ja oman avopuolisoni. Oikein hyvä valinta ja hauskaa oli.
Saimme syödä vip-passeilla Kenkäverossa, missä oli hyvää ruokaa ja ahkera niin ihana sisävessa. (THANK GOD!Pajamajat ovat niin ällöttäviä, mielummin sitä kävis vaikka puskassa! ) Ajan saatossa pesussa vähitellen haalistuvat festaritatuoinnitkin tuli otettua:) yksi niskaan ja yksi vasempaan käteen.
Nämä olivatkin jo toiset festarit tänä kesänä. Tuli oltua myös ensimmäistä kertaa Suomipop festareilla, mutta siellä olin vain yhden päivän ja maksoin itse itseni sisään. Kun vertaa Jurassicrockia ja Suompipop-festareita, luulen, että Suompipop on enemmän se minun juttu, mutta koska ei tarvinnut maksaa Jurassicrockista mitään, ei se haitannut kokea. Olen kyllä raskaammankin musiikin ystävä, mutta kaikki festarin esiintyjät eivät miellyttäneet minua täysin. Kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvä reissu oli ja uusi kokemus!
Ennen tätä kesää en ollut koskaan ollut oikeilla festareilla, nyt minusta tuntuu, että pitää päästä joskus uudelleen. Oli niin kivaa! Täytyy katsoa, jos jonnekin lähtis ensi vuonnakin:)

Aamupohdintaa ja ikäkriiseilyä

Normaali

Kirjoitettu kesällä 2017

Aikaiset aamut eivät ole minua varten. Nukkuisin mieluiten yhdeksään. Se tuntuu luonnollisemmalta ajankohdalta. Klo 5 herätys ei niinkään, mutta siitä selviää. Onneksi kahvi on keksitty ja olen sitä ihanuutta oppinut juomaan! Aamu lähtee niin paljon paremmin käyntiin kahvin avulla. Gilmoren tyttöjen Lorelain kahviriippuvuutta minulla ei kuitenkaan ole hih. Kuitenkin vähintään kerran päivässä pitää kahvia saada tai päivä on pilalla.

Ihailen kyllä ihmisiä, jotka heräävät aamulla varhain ja ehtivät tekemään päivän aikana paljon esimerkiksi käymään jumpassa heti aamusta, huolehtimaan lasten menoista, siivota jne. Se on niin ihailtavaa! Ehkä sitten joskus jos luoja lapsia suo, niin opin minäkin käyttämään koko päivän hyödyllisesti.

Lapsista puheenollen. Elän kai jotain ikäkriisiä. Tunnen itseni jotenkin vanhaksi. Olen huomannut, että ikätoverini ovat alkaneet vakiintua, mennä kihloihin, naimisiin ja savata lapsia. Se on järkyttävää ja tietyllä tavalla ahdistavaa. Miten tässä näin kävi? Toki siis nämä ovat ihania asioita ja olen ihmisten puolesta onnellinen. Lähinnä se on järkyttävää huomata olevansa siinä ikävaiheessa.

Tosiasia on kyllä se, että minäkin olen alkanut miettiä enemmän noita edellä mainittuja asioita. Varsinkin kun eräs työkaverini sanoi, että haluaisi ensimmäisen lapsen ennen kuin on täyttänyt 25 vuotta. Mieleeni muistui siinä hetkessä, se mitä joskus ajattelin. Nimittäin joskus muistaakseni luin jostain, että nykyään ensisynnyttäjien ikä on noussut 28 ikävuoteen. Sillon ajattelin, että haluaisin saada ensimmäisen lapsen ennen kuin olen 28, enkä haluaisi tukea tätä tilastoa. Saa nähdä milloin se hetki sitten todellisuudessa tulee. Elämä kun ei aina mene niin kuin on suunnitellut ja koulustakin päästyäni olen jo 26 tai 27.

Olen kyllä sen verran vanhollinen, että haluaisin kihloihin ja naimisiin ennen lapsia. Koulukin olisi kiva suorittaa loppuun ennen niitä, niin saisi kerralla hoidettua, eikä jäisi roikkumaan. Haaveilen, että koulun päätyttyä voisi asettua jonnekin, muuttaa rivitaloasuntoon tai omakotitaloon ja perustaa perheen. Olisi kiva olla kohtuullisen nuori, jos saa lapsia, jotta niiden kanssa jaksaa tehdä asioita ja voisi kokea hetkiä.

Unelmat ovat unelmia. Toivottavasti ne voivat toteutua 🙂 haluaisin joskus kokea äitiyden, vaikka mietin välillä olisiko minusta siihen. Kuitenkin äiti on supersankarista seuraava tai samainen henkilö. Tai ainakin niin itse ajattelen äideistä. Varsinkin omasta äidistäni, hän on niin viisas ja osaava! Osaisinko olla edes vähän hänenlaisensa? Arvostan kyllä äitiyttä. Siihen ei pysty kaikki ja vastuu on suuri. Miten kasvattaa pienestä ihmeestä kelpokansalainen? Siinä on varmasti enemmän kuin vain vähän haasteita. Mutta aika näyttää tuleeko minusta koskaan äitiä 🙂 Ehkä ensin nyt sit odotellaan kihloja ja sanotaan tahdon ennen kuin mennään asioiden edelle. Päivä kerrallaan.