Joskus itseään pitää kuunnella

Normaali

Siitä on aikaa, kun viimeksi päivitin blogia, jospa saisin sille aikaa taas kaivettua. Tarvitsen ja kaipaan kirjoittamista. Tässä kuitenkin viimeisimmät kuulumiset.

Eilen päätin, että on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja samalla ottaa aikalisän. Aloin tuntea pientä henkistä ahdistusta ja päätin eilen, jos en tee jotain asialle mitään, hukun siihen ja vaikeampaa päästä pinnalle. Päätin kirjautua Facebookin ja pitää taukoa osasta sovelluksesta joita yleensä käytän paljon. Koin, että pitää olla liikaa ja kokoajan saatavilla, kun samalla myös muu elämä tuo stressiä elämään.

Tänään olin projektiopintojen ja opinnäytetyön tiimoilta ohjaamassa omaishoidettavien ryhmää kurssikaverin kanssa. Mukavaa meillä oli syötiin yhdessä, fiilisteltiin Euroviisuja, pelattiin Bingoa, juotiin kahvia, täyteltiin elämän puuta, jota aloiteltiin jo viime kerralla sekä käytiin halukkaiden kanssa ulkona kokeilemassa senioreille suunnattuun liikunta-alueeseen.

Kun pääsin kotiin, päätin lähteä pitkän tauon jälkeen läheteä lenkille ja mennä samalla käymään metsässä. Olisin halunnut tietyllä asteella pistää heti kovat piippuun, mutta en halunnut, että käy niin kuin viimeksi. Viimeksi, kun treenasin pitkän tauon jälkeen, reväytin jalkani. Siispä hiljaa hyvä tulee. Kuitenkin nyt pyrin lisäämään liikuntaa ja ulkoilla enemmän, sekä myös ruokailuun kiinnittää huomiota. Viimeiset kaksi kuukautta on mennyt lähes valmisruualla, kun on ollut kylpyhuoneremontti asunnossa eikä vettä ole ollut saatavila yli kahteen kuukauteen sinne.

Sieluni aina lepää, kun pääsen luonnon ääreen ja on tutkittukin, että luontoliikunta vähentää stressiä ja laskee verenpainetta. Makasin jonkun aikaa hiljaa sammaleella (välillä havunneulaset kyllä pisteli ikävästi) ihan hiljaa ajattelematta mitään ja kuuntelin vain linnun laulua. Aurinko paistoi ja lämmitti. Tunsin jo voivani hengittää paremmin.

Uskon, että pieni tauko siitä niin sanotusta ylimääräisestä eikä niin pakollisesta auttavat ja sillä, että teen jotain muuta ja hoidan mieltäni. Olen noussut ennenkin montuista ja aion tehdä sen taas. En aio antaa periksi. Itseään pitää vain joskus pysähtyä kuuntelemaan, jotta voi voida taas hyvin.

Mainokset

Shopshop shopping

Normaali
Kirjoitettu kesällä 2017
Eilen kävin pitkästä aikaa shoppailemassa. Löysin itselleni uudet mustavalko raidalliset shortsit sekä kaksi mekkoa. Toinen mekoistahtaa on sinivalkoraidallinen ja toinen on värikäs ja kukkakuvioinen. Näiden lisäksi ostin sauamttomia alushousut, koska ne ovat parhaita hameiden ja mekkojen sekä ihonmyötäisten housujen kanssa!
Raidalliset mekon ajattelin huolettoman kesäiseksi, joka sopii lämpiminä kesäpäivinä sekä kevyiden neuleiden kanssa käytettäväksi. Lisäksi sopii päivittäiseen käyttöön. Äitini häkeltyi, ei kuulema olisi uskonut minun ostavan raidallista vastetta. Myönnetään, että pidän värikkäistä vaatteista enkä halua pukeutua samanlaisesti kuin massavirta. Muotilehtiä luen kyllä, mutta otan niistä ne mitkä itseäni viehättävät. Haluan, että persoonallisuuteni näkyy pukeutumisessa. Mekon löysin H&M:ltä
Juu, en todellakaan ole malliainesta (pituutta unohdettiin antaa, riitti vain 157cm), mutta ainakin olen persoonallinen ja aito.
Jukarainen mekon ostin, koska olen menossa elokuussa festareille ja halusin sinne jotain kivaa. Mekon löysin kippari. Voi olla, että vaihdan vyön ja mekon kanssa voisi sopia nahkarotsi taikka farkkutakki. Pinkit korkokengätkin, mutta ne eivät ehkä ole festareille hyvät, vaan kannattaa valita pinkit tennarit. Violetit ballerinat kani tuhosi pienenä ollessaan. Oli kyllä kengillä ikääkin.
värit ja yksityiskohdat ovat minulle tärkeitä. Pahoittelen hiuksiani, en ole ehtinyt vielä parturiin. Tarkoitus olisi tehdä jotain niille, koska mielestäni aurinko on kuivattanut latvat ikävännäköiseksi eikä ole muuta muotoa, kuin luonnonkihara.
Sovitin kesän alussa Kouvolassa shortsejani, mutta sain huomata, että lantioni on leventynyt viime käyttö kerrasta, enkä saanut nappia kiinni. Farkkukangasta kun ovat, eivät jousta yhtään. Sääli, mutta sainpa syyn ostaa uudet. Löytyivät nekin H&M:ltä. Ei ole koskaan ollut yhtä lyhyitä, mutta muut mallit saivat jalkani lyhyiltä ja polveni näyttämään rumilta. Olen kyllä aina häpeillyt polviani, täytyy se myöntää. Jotenkin vaan en pidä niistä, mutta nämä shortsit saivat ne näyttämään siedettäviltä. Muuten tuleekin käytettyä enemmän capreja, kuin shortseja ja polvet peittäviä hameita. Nyt saa kuitenkin maailma kummeksia ja halveksia polviani halutessaan, en välitä 🙂

Älä usko lauluihin ne tekee susta haaveilijan

Normaali

Kirjoitettu 2017.

Olin

alakoulun viidennellä luokalla, kun kuuntelin Apulannan c-kasetin. Siitä se alkoi, nimittäin minun Apulannan fanittaminen ja kuuntelu. Erään kaverini kanssa lauleskelimme siltä kaseltilta Maanantai nimistä biisiä välitunneilla ja matkalla kotiin.
5.-7.8.2016 viikonloppuna pitkäaikainen haaveeni toteutui. Pääsin ensimmäistä kertaa Apulannan keikalle Jurassicrockissa. Jurassicrockiin voitin yhdessä kilpailussa vip-liput neljälle kolmelle päivälle ja hotellimajoituksen. Onneksi! Muuten en olisi varmaan vieläkään päässyt näkemään Apulantaa livenä. Se oli jotenkin niin koskettava tunne nähdä bändi! Kun bändi esitti Valot pimeyksien reunoilla nimisen biisin, liikutuin kyyneliin. Biisi on monta kertaa koskettanut, kun olen kuullut sen radiosta ja kuunnellut itse Youtubesta, mutta vielä enemmän livenäitä kuultuna kosketti.
Festariviikonloppu oli muutenkin mukava, vaikka perjantaina satoi ja festarialue oli mutalillliua. Kuitenkin seura oli niin hyvää ja musiikki loi tunnelmaa, joten sade ja muta eivät liikaa haitanneet. Viikonlopun aikana esiintyi paljon muitakin bändejä, mutta Apulanta merkitsi minulle eniten. Mukaani festareille pyysin erittäin hyvän ystäväni lukioajoilta sulhasensa kanssa ja oman avopuolisoni. Oikein hyvä valinta ja hauskaa oli.
Saimme syödä vip-passeilla Kenkäverossa, missä oli hyvää ruokaa ja ahkera niin ihana sisävessa. (THANK GOD!Pajamajat ovat niin ällöttäviä, mielummin sitä kävis vaikka puskassa! ) Ajan saatossa pesussa vähitellen haalistuvat festaritatuoinnitkin tuli otettua:) yksi niskaan ja yksi vasempaan käteen.
Nämä olivatkin jo toiset festarit tänä kesänä. Tuli oltua myös ensimmäistä kertaa Suomipop festareilla, mutta siellä olin vain yhden päivän ja maksoin itse itseni sisään. Kun vertaa Jurassicrockia ja Suompipop-festareita, luulen, että Suompipop on enemmän se minun juttu, mutta koska ei tarvinnut maksaa Jurassicrockista mitään, ei se haitannut kokea. Olen kyllä raskaammankin musiikin ystävä, mutta kaikki festarin esiintyjät eivät miellyttäneet minua täysin. Kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvä reissu oli ja uusi kokemus!
Ennen tätä kesää en ollut koskaan ollut oikeilla festareilla, nyt minusta tuntuu, että pitää päästä joskus uudelleen. Oli niin kivaa! Täytyy katsoa, jos jonnekin lähtis ensi vuonnakin:)